Mion kuoleman jälkeen Ruth on kasvattanut heidän poikaansa yksin. Samalla hän jätti taakseen vanhan elämänsä ja 2070-lähiön, jota kutsuttiin myös Bagdadiksi. Nyt on talo meren rannalla, varallisuutta sekä työpaikka arvoituksellisessa ""agentuurissa"", joka manipuloi julkista mielipidettä keksittyjen ihmisten avulla. Nyt jo kymmenvuotias poika ei tiedä isästään mitään – ei miten tämä eli tai kuoli. Eräänä päivänä Ruth saa tietää, että sairaalassa makaa tiedottomana poika, jolla on tallenne Mion äänestä. Ruth poimii pojan repusta vapisevin käsin antiikkisen cd-soittimen. Kullanväriseltä levyltä kuuluu Mion ääni. Mio, jonka pitäisi olla kuollut, sanoo: ”On katto, jolta näkee merelle asti. Täällä ei-minkään osastolla.” Ixelles on moniääninen romaani ystävyydestä ja kaipauksesta. Se on samalla rakkauskirje kaunokirjallisuudelle, keksitylle elämälle ja kirjastoille.