Omakohtainen yhdenpäivänromaani on intensiivinen ja haikean kaunis kuin pitkä, lämmin elokuun ilta. Viisikymppinen nainen lähtee automatkalle mukanaan vuoden ikäinen kuopus ja aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva esikoistytär. Määränpäänä on kirjallisuuspäivät, missä nainen pitää puheen esikoisromaaninsa vastaanotosta. Kilometrien kertyessä ja loppukesän maisemien vaihtuessa ikkunan takana jännite äidin ja tyttären välillä kiristyy. Lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata toisensa - ja kuunnella. Millaista on löytää itsensä yhtäkkiä äitiyden alusta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen? Miten olla yhtä aikaa iltatähden ja nuoren naisen äiti, tyydyttää muiden tarpeet ja säilyttää itsensä?