Kun on paha mieli, on hyvä että on joku joka lohduttaa.Värikylläinen kuvakirja käsittelee kuolemaa, kaipausta ja aikuisen surua lämmöllä ja valoisasti. Nelivuotiaiden päähenkilöiden havainnot saavat aikuisenkin näkemään asiat uudesta näkökulmasta.Tiitus ja Tilda ovat kaksosia. Se tarkoittaa että heillä on yhteinen syntymäpäivä: neljä sormea, jouluna viisi. Isälle tulee isot kuopat poskiin, kun se nauraa. Silloin pitää juosta paikalle, vaikka olisi leikki kesken. Tiituksen ja Tildan peukalot eivät nimittäin sovi mihinkään niin hyvin kuin isän hymykuoppiin. Mutta kun mummi kuolee, kuopat isän poskilta katoavat, eivätkä kaksoset enää tiedä mihin painaisivat peukalonsa.Lapset kysyvät ujostelematta kaikki ne tärkeimmät kysymykset, jotka mieltä askarruttavat. Kuka tekee ruoan, kun isä vain nukkuu? Kuka meistä pitää huolen, jos äiti ja isä joutuvat menemään edeltä taivaaseen? Miten isää voi olla ikävä, vaikka hän pitää sylissä? Mitä se ikävä oikeastaan on?Ikävä taitaa olla sitä, että rakastaa jotakuta oikein paljon. Eikä se jotakuta ole tässä vaikka kuinka haluaisi. Voiko olla niin, että vasta ikävästä tietää, että rakastaa sitä jotakuta?