Raakel miltei tärisi jännityksestä. Hän oli viimeinkin uskaltanut liittyä face bookiin ja saanut ystäväpyyntöjä heti kaksin kappalein. – Tämä on jännittävää! huudahti nainen ääneen. – Laivanvarustaja ja jalokivikauppias! Voiko se olla tottakaan? Nainen katsoi miesten kuvia. Laivanvarustaja oli vaalea, ehkä viisikymppinen ja harteikas, jalokivikauppias tumma, pyylevähkö ja varmaan kuusissakymmenissä. Nainen päätti uskaltaa vastata! Nyt tai ei koskaan! Loppuelämän viimeinen päivä. Ihme ja kumma! Kumpikin mies oli eronnut. Laivanvarustaja oli viisivuotiaan pojan yksinhuoltaja. Nyt lapsi oli sairastunut johonkin eksoottiseen tautiin, kunto oli huonontunut, lapsi tarvitsi kiireesti erikoishoitoa, jota voi saada vain Lontoossa. Bill oli kysynyt, voisiko hän auttaa. Vain kaksi tuhatta euroa! Mies maksaisi heti takaisin, kun saisi isosta työkeikasta tulevan maksun. Raakel oli lähettänyt rahat lontoolaiseen pankkiin ja selasi huvikseen taas nettiä. Silloin hän törmäsi tutunnäköiseen kuvaan. Amerikan armeijan upseeri!, Mutta kuva oli laivanvarustajan kuva. Tästä oivalluksesta alkoi koston kierre, jossa uhrista tuli säälimätön saalistaja.