Äitejä ja sotalapsia Kahden erilaisen äidin, karjalaisen evakon ja yläluokkaisen ruotsalaisnaisen, tarinat kietoutuvat toisiinsa sodan varjoissa Karoliina Niskasen romaanissa Muamo. Miniä ahkeroi karjalaisessa maalaistalossa ja tuntee lähestyvän synnytyksen poltot, mutta Anoppi patistaa jatkamaan töitä. Lehmien lypsyä ei jätetä kesken. Miniä palaa navettaan, synnyttää yksin ja leikkaa napanuoran aivan niin kuin hänen Muamonsa ja Buabonsakin olivat leikanneet. Ja niin Miniästä tulee Äiti.Anna makaa apaattisena vintillä ja miettii, miten ja miksi hän joutuikaan tähän suomalaiseen taloon Pohjanmaalle. Ei olisi pitänyt suostua tanssiin, ei katsoa silmiin, tarttua käteen. Huora, äiti sanoi. Min mamma. Annalla on silti ikävä. Anoppi keskeyttää ajatukset, houkuttelee syömään ja katsomaan vauvaa, mutta Anna ei halua. Pitäköön Anoppi lapsen.Lapset ja äidit kasvavat, mutta ennen kuin Äidin esikoinen ehtii täyttää kymmentä vuotta, alkaa sota. Lapsista tulee vieraiden kotien sotalapsia. Äidistä tulee pohjanmaalainen Evakko, Aino. Itä ja länsi kohtaavat naisten tarinoiden punoutuessa yhteen, ja ystävän katseen alla Ainosta tulee lopulta sitä kaikkea, mitä hän on.