Antiikin lääketieteessä on paljon meille vierasta mutta myös tuttua. Ihmiselämään väistämättä kuuluva kärsimys oli totta jo sata sukupolvea sitten. Yskä, aivastelu, päänsärky ja haavat olivat arkipäivää, melankolia painoi mielen matalaksi ja riittämätön uni aiheutti vaivoja. Henkisen työn tekijöitä kuormittivat elämä vallanpitäjien liepeillä sekä stressi menestyksen ja suosion epävarmuudesta. Oopiumia ja ajatusharjoituksia kertoo antiikin ihmisten suhteesta kehoon, sairauksiin ja kärsimykseen. Se kartoittaa antiikin käsityksiä kulkutaudeista, unettomuudesta, mielenterveydestä ja melankoliasta, vesikauhusta, seksin terveysvaikutuksista, sukupuolesta ja sairauksien alkuperästä, lääkeaineista, viinistä, kanelista ja oopiumista. Se pohtii, mitä tiedämme ihmiskehosta, mitä olemme perineet antiikista ja mitä ajattelemme antiikin tiedosta nyt. Voimmeko samastua antiikin ihmisten kokemuksiin? Antiikin ihmisille filosofia oli olennainen hoitomuoto lääketieteen ohella. Kahden hoitonäkökulman – oopiumin ja ajatusharjoitusten, lääkkeiden ja psykoterapian sekä medikalisaation ja self helpin – suhde on aina yhtä ajankohtainen ja kiinnostava.