Klassiset ihmesadut, kuten Tuhkimo ja Lumikki, tunnetaan kaikkialla maailmassa, mutta niiden historia on jäänyt hämäräksi. Suosituimman selityksen mukaan sadut ovat lähtöisin kansan suullisesta kerronnasta; eurooppalaiset kirjailijat olisivat ammentaneet tästä lähteestä vuosisatojen ajan. Vanhin Tuhkimo on kuitenkin löydetty Kiinasta, 800-luvun kirjallisuudesta, ja Lumikin luoja kuului 1700-luvun Weimarin älykköjen piiriin.Monet klassikkosadut ovatkin päätyneet kansanperinteeseen painetun kirjallisuuden välittäminä. Maineikkaat satukokoelmat, kuten Hanhiemon sadut ja Grimmin sadut, ovat näytelleet tässä prosessissa painokasta osaa.Satujen tutkimusta ei juurikaan tunneta. Folkloristien ja kirjallisuustieteilijöiden mielikuvitus on kukkinut yhtä rehevänä kuin parhaiden sadunkertojien. Nyt Satu Apon Ihmesatujen historia valottaa satujen historiaa lajin kuuluisimpien kertomusten, niin sanottujen prinsessasatujen avulla. Ne avaavat näkymiä genren kirjalliseen traditioon aina roomalaisesta antiikista Zachris Topeliukseen saakka. Suullisesti välittyneet kansansadut esitellään suomalaisten, karjalaisten ja suomenruotsalaisten tallenteiden avulla.