Hänen elämänsä kulki Viipurista Ruotsin ja Norjan kautta Moskovaan. Sitä leimasi tasapainoilu teatterin ja politiikan välissä: Viaporin kapina, Kirsikkapuisto-näytelmän ensimmäinen suomenkielinen esitys, kuukaudet Krestyn vankilassa, lokakuun vallankumous Pietarissa, murhavyyhti, Alexandra Kollontain avustaminen, vakoilu, siirtyminen teatterinjohtajaksi Neuvostoliittoon.Tuo kaikki ja paljon muuta paljastui, kun historiaa harrastava kieltenlehtori Mirjami Niinimäki lähti etsimään venäläistä isoisäänsä, vuonna 1943 Aunuksessa kaatuneen isänsä isää. Alkuun hän ei tiennyt juuri muuta kuin nimen Grigori Aleksandrov, jonka hän oli kuullut isoäidiltä ollessaan 14-vuotias.Vuosien ajan Niinimäki etsi tietoja arkistoista ja kirjastoista. Ihmeellistä oli se, miten usein sattuma – vai sallimus – tuli avuksi. Kirjassa kerrotaan sekä isoisän etsinnästä että hänen merkillisistä vaiheistaan ja siitä, millaista on kymmenien vuosien odotuksen jälkeen tutustua moskovalaisiin sukulaisiin.Kirjassa on runsaasti valokuvia ja autenttista materiaalia sekä laaja lähdeluettelo. Se on kannustava esimerkki siitä, miten sinnikäs sukututkimus voi tuoda uutta sisältöä ja uusia tärkeitä ihmisiä elämään.