Sinikka Nopola lähestyy uudessa kirjassaan hämäläistä elämäntapaa uusista näkökulmista. Hämäläinen yrittää ""rikkoa rajansa"": hän tutustuu naapuriinsa, menee yökerhoon, nousee tunturiin, laskeutuu avantoon, keskustelee ulkomaalaisen kanssa. Hämäläinen pohtii myös menneisyyttään yrittäen löytää sieltä myönteisiä asioita: mikä onni, että säästyin naimisiin menolta, lastenteolta, ulkomaanmatkoilta, sukupuolitaudeilta ja hengenvaarallisilta urheilulajeilta. Jo kirjassa Ei tehrä tästä ny numeroo (2003) esiintynyt hämäläispariskunta Eila ja Rampe puntaroivat elämäänsä myös Nopolan uudessa teoksessa. Eila ja Rampe keskustelevat rakkaudesta, kuolemasta, kirjoittavat ystävänpäiväkortteja ja surunvalitteluadresseja, kokeilevat liikuntaa varttuneen väen ""aktiivipihassa"" ja löytävät yhteisen harrastuksen. Eilan ja Rampen tavoitteena on vain yksi asia: meitä ei hönäytetä. Heidän elämänfilosofiansa kiteytyy lauseeseen: se on myähästä ny. Sinikka Nopola sanoo, ettei hän loppujen lopuksi kirjoita hämäläisistä tai hämäläistyyppisistä ihmisistä. ""Kyse on pikemminkin pölähtäneestä ihmisestä, jolle kaikki tapahtuu nurinpäin. Kuvaan maailmaan heitetyn ihmisen osaa. Lähestymistapani onkin siis eksistentialistin, ei murrekirjailijan."" Sinikka Nopolan edellinen lyhytproosakokoelma Ei tehrä tästä ny numeroo sai kantaesityksensä tekijän dramatisoimana Lappeenrannan kaupunginteatterissa keväällä 2004.