”Vesi on vain vettä, maa maata ja lumi lunta. Silti maailma on erilainen, kun joka metri on omin voimin kuljettava.” Elokuussa 1978 kaksi saman lukion aloittavaa nuorta miestä kohtaa. Toinen on pääkaupungissa syntynyt, toinen muuttanut juuri Sallasta. Alkaa elämän mittainen toveruus. Samotaan metsiä ja erämaita, vaihdetaan vaimoja, rakennetaan pilvilinnoja ja liiketoimia. Toinen taivuttaa sanoilla maailmaa tahtoonsa, toinen uskoo hiihtävänsä perässä, samaa uraa. Kasvetaan niin kuin koivunkäppyrät kasvavat suolla, miten olosuhteet sallivat. Kaupunkikin kasvaa. Vanha väistyy uuden alta, nousee kivimetsää. Vaan yksi ei väisty: räme, tunturi ja maa. Heikki Haavikko (s. 1960) on eränkävijä, umpihankihiihtäjä, metsänomistaja ja kirjankustantaja. Hän on kirjoittanut aikaisemmin teoksen Paavo Haavikko, isä (Teos, 2015).