Irja Aro-Heinilän Tansania-sarjan toisessa osassa nuori masai-nainen Rose on valmistunut tuomariksi ja työskentelee Iringan paikallisessa tuomioistuimessa. Sitkeästi elävien perinteiden vuoksi lapsuudessaan satutettu nainen haluaa palavasti parantaa pienten tyttöjen elämää. Suomalainen Kaarlo on saapunut Tansaniaan omine toiveineen, mutta saanut pettyä. Vuodet polttavan auringon alla uteliaassa ja elämää kuhisevassa Morogorossa alkavat parantaa miehen haavoja. Samalla Kaarlon eteen avautuu kulttuuri, jossa hänen omien lastensa ikäiset pikkutytöt saavat maksaa kovaa hintaa siitä, että ovat syntyneet tytöiksi. Vuoristokylässä varttuvan Ombenin äiti sairastaa Tautia, sitä pelättyä, joka tarttuu veren välityksellä. Alkoholisoituneen isän ja sairaan äitinsä kanssa eläessä Ombenin on vaikea nähdä pidemmälle, unelmoida. ""Katso minäkin olen elossa"" jatkaa tansanialaisten tyttöjen ja naisten tarinoiden kertomista suomalaisten ja paikallisten ihmisten näkökulmista. Ikiaikaisten rituaalien ja tyttöjen kaltoinkohtelun lopettaminen tuntuvat melkein mahdottomilta tavoitteilta. Muutosta ajavat vahvat naiset eivät kuitenkaan luovuta. ""Katso minäkin olen elossa"" on jatkoa Tansania-sarjan vuonna 2023 ilmestyneelle ensimmäiselle osalle ""Kun emme mitään muuta voi"". Irja Aro-Heinilä on asunut pitkään Afrikassa. Hän on työskennellyt opettajana Keniassa 1980-luvulla ja Tansaniassa 1990-luvun lopulla. Tansaniassa Aro-Heinilä työskenteli useita vuosia Morogoron hiippakunnan naistyön johtajana. Afrikan-vuodet avarsivat näkemään aivan toisenlaisen maailman, kulttuurin ja moraalin. Aro-Heinilä on teologian tohtori, jonka väitöskirjan aiheena oli naiskuva ja naisen rooli Hilja Haahden tuotannossa. Hän on myös kirjoittanut kirjan Hilja Haahden elämästä (SLS, 2007).