Autofiktiota ja sen parodiaa yhdistävä Varjotajunta kuvaa junamatkaa, hieman kuivaa croissantia, koti-ikävää, lapsen ihanuutta, jatkuvaa huolta ja saniteettitilojen etsimistä. Salmenniemi luo pysäyttävän monisyisen kuvan niin Mall of Triplasta, perhe-elämästä kuin Helsingin katukuvastakin. Romaani kasvaa tutkielmaksi siitä, millaista on olla elossa juuri nyt. Kaikkea kannattelee kielellinen tarkkuus ja herkkyys, joka saa aistimaan ympäristöä pelottavan tarkasti. Varjotajunta on myös kuvaus kulttuurijournalismin onttoudesta. Älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten kohtaamiset uhkaavat koko ajan muuttua järjettömäksi höpötykseksi, jonka keskeinen tuottaja on kirjailija itse.