Jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Matkatavaroita ei juuri ollut, mutta omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjalaiset kokoontuivat yhteen, lauloivat, tapasivat sukulaisiaan ja kutsuivat vieraita kylään. He näyttivät tunteensa ja heittäytyivät juttusille tuntemattomienkin kanssa. Kirjassa kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus merkitsee heille, kun sodan päättymisestä on kulunut pian kahdeksankymmentä vuotta. Karjala elää muistoissa ja mielikuvissa, jotka siirtyvät sukupolvelta toisella. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna toisiin aikoihin ja omiin juuriin.