Millaista on naisrauhanturvaajan arki kriisialueella? Toteutuuko tasa-arvo sotilasyhteisössä? Kuinka Suomi pitää huolta kotiin palanneista veteraaneistaan? Suomalaiset naiset ovat turvanneet rauhaa maailman eri konfliktipesäkkeissä 30 vuotta, kun ensimmäiset turvaajanaiset lähetettiin Lähi-itään joulukuussa 1991 ministeri Elisabeth Rehnin ansiosta. Yhteensä heitä on ollut eri operaatioissa vajaat 800 henkeä. Elisabethin enkelit, kuten rauhanturvaajia alettiin kutsua, kertovat kokemuksistaan kriisinhallintatyöstä levottomuuksien keskellä miesvaltaisella alalla. Tuomas Murajan tekemiin haastatteluihin tallentui ristiriitaisia tunnelmia, kun kansainväliset sopimukset edellyttävät naisten lukumäärän nostamista operaatioissa, mutta samalla naiset kokivat syrjintää suomalaisten rauhanturvaajien joukossa. Kokemuksistaan huolimatta haastatellut kannustivat toisia naisia hakeutumaan rauhanturvaajiksi. Teokseen on haastateltu yli 20 rauhanturvaajana työskennellyttä naista kolmelta vuosikymmeneltä ja yli kymmenestä eri kriisinhallintaoperaatiosta. Se näyttää, kuinka naisten osallistuminen sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin edistää tasa-arvoa kohdemaissa, joissa naisten mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat vähäiset. Samalla naissotilaat toimivat myös roolimalleina paikalliselle väestölle. Teos kertoo suomalaisen naisen sisukkuudesta sekä pelon ja vihan voittamisesta. Tuomas Muraja on työskennellyt mm. Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimittajana ja Turun Sanomien ulkomaantoimittajana sekä EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä. Hän on palvellut tiedotusupseerina Suomen Kfor-pataljoonassa Kosovossa vuosina 2000-2001 sekä Isaf-joukoissa Afganistanissa 2006-2007. Muraja on kirjoittanut sotilaskokemuksistaan kirjan Sotilaana Afganistanissa.