Koskettava selviytymistarina vankileirien saaristostaTalvisota on syttymässä. Viipurilaisen perheen isä ja kouluikäiset lapset ehtivät Suomeen turvaan, äiti Martta ei. Kun kirjeet vihdoin vuosien kuluttua tavoittavat vankileiriltä toiselle joutuneen äidin, kuopuksella on päässään morsiushuntu ja vierellään neljä lasta.Martta Piilin autenttiset vankileirimuistelmat ovat vaikuttava silminnäkijätodistus neuvostojärjestelmän raakuudesta, vankileirien arjesta ja kolhoosielämästä leirien liepeillä. Yksittäisten ihmisten sitkeys ja solidaarisuus auttoivat selviytymään vaikeissa olosuhteissa. Piili julkaisi muistelmansa vuonna 1957 päästyään lopulta takaisin Suomeen.Martta Piilikangas (1902-1978) oli yksi monista suomalaisista, jotka joutuivat talvisodan aikana Neuvostoliiton vankileireille. Hän vapautui Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954 mutta pääsi vasta kahden vuoden kuluttua takaisin Suomeen. Hän oli erossa perheestään 16 vuotta. Leirivankien muistelmista väitöskirjansa tehnyt tutkija ja tietokirjailija Erkki Vettenniemi on kirjoittanut teokseen taustoittavan jälkisanan. Miten on mahdollista, että viaton suomalainen perheenäiti saattoi joutua vuosiksi Neuvostoliiton vankileirille? Miksei Suomen valtio saanut häntä sieltä kotiin jo paljon aiemmin? Millaiset olivat Martan myöhemmät vaiheet?