Leo Jokela on sodanjälkeisen Suomen tunnetuimpia ja rakastetuimpia näyttelijöitä. Teatterikoulusta vuonna 1950 valmistuneen Jokelan ura käynnistyi Joensuun ja Vaasan teattereissa. Näyttelijä-maskeeraajan pesti Fennada-Filmissä vei Jokelan elokuviin aikana, jolloin kotimainen filmiteollisuus tuotti enemmän elokuvia asukasta kohden kuin mikään muu maa maailmassa.Hän näytteli suuria, ikimuistoisiakin rooleja sekä niin pieniä ohikulkijan hahmoja, ettei usein saanut edes nimeään alkuteksteihin. Aarne Tarkaksen ja Matti Kassilan elokuvissa hän vakiinnutti asemansa monipuolisena luonnenäyttelijänä ja suosittuna kansankoomikkona. Kassilan Komisario Palmu -elokuvien osuva valinta etsivä Kokin rooliin teki Jokelasta persoonallisen tähden, tuotti Jussi-patsaan sekä kautta aikojen kestäneen ja alati vain laajenneen yleisönsuosion. Kokin verratonta musiikillista elokuvabravuuria Tummat silmät ei koskaan levytetty, mutta modernissa nettimaailmassa se kerää jatkuvasti satoja tuhansia katsojia.Monipuolisten filmitöiden rinnalla Jokela kuului nykyisen Helsingin Kaupunginteatterin vakiokaartiin kuolinvuoteen 1975 asti. Kolmas keskeinen työympäristö olivat radion ja television viihdeohjelmat ja draamat, jotka alkoivat Spede Pasasen kanssa radiolle tehdyistä, äänilevyille ja kirjoiksikin tallennetuista Papukaija G. Pula-aho -sketseistä. Yhteistyö jatkui tiiviinä Speden TV-hupailuissa sekä monissa pitkissä filmikomedioissa. Television draamapuolella syntyi kymmeniä TV-elokuvia, tunnetuimpana Juhani Ahon Rautatien sovitus.Leo Jokelan perintö elää nykyään vahvempana kuin koskaan, sillä uudet sukupolvet ovat löytäneet hänen vetovoimansa jopa aikalaisiakin ihastuneemmin ja arvostavammin. Juhlanäytökset, filmien esityssarjat ja uudelleen julkaistut elokuva- ja musiikkitallenteet ovat taanneet pysyvän arvostuksen vanhojen ja uusien kollegoiden sekä tietysti katsojien silmissä. Tässä kirjassa Leo Jokela saa ansaitsemansa arvon suomalaisen elokuva-, teatteri ja radiotaiteen vaatimatto