Huppupäiset pyövelit katkovat ihmisten kauloja, noitia poltetaan, taikausko kukoistaa. Kirkko päättää kaikesta ihmisten elämässä ja maapallon uskotaan olevan litteä. Tällaista oli elämä keskiajalla – vai oliko sittenkään? Ajatus pimeästä keskiajasta elää sitkeästi osana kertomusta modernin länsimaisen sivilisaation noususta. Keskiaika nähdään synkkänä kautena antiikin ja renessanssin loiston välissä, ja sille on varattu konnan rooli tarinassa yhteiskuntamme kehityksestä. Tätä väritettyä kuvaa on pönkitetty myös populaarikulttuurissa goottilaisesta kauhuromantiikasta moderniin fantasiakirjallisuuteen ja historiallisiin tv-sarjoihin. Pimeä aika -teoksessa keskiajan asiantuntija Jaakko Tahkokallio oikoo kymmenen yleistä väärinkäsitystä keskiajasta. Murtamalla myytin kerrallaan hän piirtää todenperäisemmän kuvan aikakaudesta, jossa ihmiset eivät olleet vain väkivaltaisia tai kirkko tieteen kehityksen tiellä – ja miekkailu näytti aivan muulta kuin elokuvissa.