Asko Sahlbergin esikoisromaanissa Pimeän ääni esittäytyy Göteborgissa asuva suomalaismies, yksinäisyyteen linnoittautunut sivullinen. Kun hän uskaltautuu uloskuorestaan, hän törmää kotikaupunkinsa pimeään puoleen. Olemassaolon karuus synnyttää hänessä vihan. Hämärän jäljissä (2002)syrjässä pysytellyt mies ravistautuu viiden vuoden jälkeen jälleen liikkeelle. Pian hänen vihansa vaihtuu myötätuntoon, jonka herättävät etenkin rappiolle joutunut tunisialaisnainen ja vaikeasti sairas suomalaistyttö. Samalla mies joutuu mukaan väkivaltaiseen välienselvittelyyn järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Paluu pimeään romaanissa ympyrä sulkeutuu. Taas on kulunut viisi vuotta ja taas on syksy. Sivullisuudestaan luopunut mies on elänyt työteliästä mutta rauhallista, keskiluokkaista elämää. Jokin vetää kuitenkin häntä varjoihin, öisille kaduille, ihmisyyden katvealueille. Hän ajautuu vääjäämättä vielä kerran pimeään. Kun päähenkilön yllättää hahmo menneisyydestä, hän joutuu lopulliselta vaikuttavan valinnan eteen. Syvemmällä tasolla hänen on tehtävä kohtalokas päätös: jäädäkö pysyvästi pimeään?