Ihmisen jumalat -teos on johdatus uskontotieteen oppihistoriaan ja uskontotieteellisen uskonnon tarkasteluun. Teoksen pääpaino on klassisissa tutkijoissa, joita ovat muun muassa Émile Durkheim, Mircae Eliade, E.E. Evans-Pritchard, Sigmund Freud, Clifford Geertz, Rudolf Otto ja Max Weber. Teos valottaa heidän kauttaan uskontotieteen keskeisiä käsitteitä. Lisäksi teoksessa keskitytään uskontotieteen viiden oppialan, uskontoantropologian, -fenomenologian, -historian, -psykologian ja -sosiologian, perinteisiin lähtökohtiin sekä tarkastellaan alojen uudempaa kehitystä. Teoksessa pohditaan myös uskonnon tutkijan eettistä vastuuta, uskontotieteen roolia monikulttuurisessa maailmassa sekä tutkijan suhdetta uskontoon. Kirjan esittämä avoin kysymys kuuluukin: tulisiko uskontoa tutkivan olla itse uskonnollinen?