Riipaiseva ja tarkkanäköinen romaani isästä, isättömyydestä, rakastumisen helppoudesta ja rakastamisen vaikeudesta.”Kaikki minun isäni saivat minut varpailleni, sirpaleiden päälle, varovaiseksi. Ajan mittaan minuun alkoi sattua joka askeleella; minä luulin sitä rakkaudeksi.”Isä vihaa naisia, sillä kaikki naiset huijaavat. Äiti vihaa miehiä, sillä kaikki miehet ovat pettureita. Ama ei ole syntynyt kiihkeästä rakkaudesta vaan vihasta. Isättömän, sodassa haavoittuneen, alkoholisoituneen isän mieli on jäänyt menetettyyn Karjalaan, sittemmin ontuvan miehen askel vie Kallion kapakoihin. Isä on olemassa mutta etäinen, hän on tavoiltaan tuttu mutta tuntematon.Isän kuoleman jälkeen Ama rakastaa ja vihaa elämässään monenlaisia poikia ja miehiä. Joidenkin vahvuutta Ama vuoroin ihailee, kadehtii ja pelkää, toisten heikkoutta hän inhoaa, häpeää ja peittelee, kuten isän tekoja aikoinaan.Anja Snellman kirjoittaa oivaltavasti miessukupolvien ketjusta, jossa isien tavat ja taakat siirtyvät pojille – ja naisista, jotka näyttävät viehtyvän aina tietynlaisiin miehiin.