Joulukuussa 1939 tanssimisesta tuli rikos. Tavallisista huvittelunhaluisista ihmisistä tehtiin rikollisia, joita sakotettiin ja jopa passitettiin vankilaan. Sotaa käyvän maan poliisi ja oikeuslaitos jahtasivat kaupungeissa ja maaseudulla tanssikiellon rikkojia. Kaksi tanssijaa menetti henkensä ratsioissa, ja arviolta viittätoista tuhatta suomalaista – etenkin nuoria naisia – rangaistiin tanssimisesta. Morsiusparikin tuomittiin omissa häissään tanssimisesta. Elokuvia sai katsella, puhetilaisuuksia pitää, jopa juoda alkoholia – mutta mikä tanssista teki niin vaarallisen, että se oli kiellettävä? Maailman mittakaavassakin poikkeuksellinen tanssikielto oli seurausta vuosikymmeniä kestäneestä tanssin vastustamisesta. Kielletyt leikit arvioi ensimmäistä kertaa laajasti tanssikiellon syitä ja seurauksia. Tanssiminen oli polttopiste, joka yhdisti niin nuoriso- ja työväenliikkeen kamppailun uusista jäsenistä, käsityksen isänmaallisuudesta kuin sen, kenellä on valta päättää naisen kehosta. Tanssikiellon historia on tunteiden historiaa. Seuraukset kantoivat pitkälle sodanjälkeiseen aikaan – aina lavatanssien kultakauteen saakka.FT, Suomen historian dosentti Marko Tikka ja FT SeijaLeena Nevala ovat historiantutkijoita Tampereen yliopistossa. He ovat perehtyneet monipuolisesti 1900-luvun alkukymmenten suomalaisen elämänmenon historiaan.