Nykyisten latvialaisten ja suomalaisten esivanhemmat ovat kaikesta päätellen käyneet keskenään kauppaa jo tuhansia vuosia. Tästä todistaa myös suomen ja latvian kielten yhteinen lause ”firma maksaa” eli latvialaisittain kirjoitettuna ”firma maksā”. Yhteisestä sanastosta voisi päätellä, että työasioiden lisäksi on käyty saunassa (pirts) ja juotu olutta (alus). Samoissa tunnelmissa Latviassa löytöretkeilee Jenni Kallionsivu, jolla on pitkä kokemus työstä ja huvista balttien parissa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin. Jenni Kallionsivu kävi Latviassa ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Tuolloin hän ihmetteli erikoista tuttuuden ja vierauden sekaista tunnetta, jonka maa hänessä aiheutti. Tunteelle löytyi selitys yhteisistä tavoista ja sanastosta. Samalla on paljastunut kasapäittäin uusia kysymyksiä kielen lisäksi myös kuuluisista kivistä, lehmien nimeämisperinteistä ja liikennekulttuurista. Tutustumalla Latviaan ja latviaan tulee kurkistaneeksi myös suomalaisten menneisyyteen: siihen, mikä meitä yhdistää ja erottaa. Nykyään Jenni pääsee innostamaan muitakin löytöretkille Latviaan Rozentāls-seuran toiminnanjohtajana. Hänen lempiasioitaan Latviassa ovat jugend-arkkitehtuuri, juhannusjuusto ja käsittämättömän ihana kieliopillinen ilmiö deminutiivi.