Kun Irma Hälikkä kirjoitti rintamalla olevalle miehelleen, kenraali Ruben Laguksen panssaripataljoonassa palvelleelle kapteeni Urho Hälikälle jatkosodan aikana, kirje oli yksi miljardista kenttäpostikirjeestä jatkosodan aikana. Muissakin sotaa käyvissä maissa kirjoitettiin, mutta ei samaan tahtiin.Kirjeiden merkitys sodan erottamien ihmisten jaksamiselle oli valtava, ja onkin sanottu, että kenttäposti oli Suomen armeijan salainen ase. Kirjeillä pidettiin yllä parisuhdetta, jaettiin lapsiperhe-elämää sodan särkemässä arjessa. Kirje oli kuitenkin ennen kaikkea elämänmerkki, josta tiesi, että puoliso oli elossa – ainakin vielä sinä hetkenä, kun se oli päivätty.Häliköiden kirjeenvaihto tarjoaa sukelluksen kahden ihmisen maailmaan, jossa rakastetaan ja riidellään, pelätään pahinta ja toivotaan parempaa. Kirjeet ovat intiimiydessään vangitsevaa luettavaa. Niissä välittyy moni-ilmeinen kuva elämästä kotirintamalla neljän pienen lapsen yksinhuoltajana alituisen pulan ja pelon keskellä. Irma Hälikkä kirjoitti paperille muutaman rivin melkein joka ilta lasten mentyä nukkumaan.Mirja Turusen toimittama ja kommentoima valikoima Häliköiden kirjeistä kertoo millaista sodassa oli rintamalla ja kotona. Tavallisen perheen tarina voi kertoa nykylukijalle sodasta enemmän kuin kenraalitason muistelmat. FT Mirja Turunen on kotkalainen toimittaja ja historioitsija, joka on aiemmin julkaissut kiitetyt teokset Veripellot (2005) ja Koska kotimaa meidät lähetti – SS-mies Sakari Haikala Hitlerin eliittijoukoissa (2016).