Katja Kärjen romaanissa Eeled nuori nainen löytää juurensa, joiden lonkerot kahlitsevat mieltä syvälle pohjoiseen routaan.Kristiina on palannut nuoruusvuosiensa maisemiin, joissa hän koki vapaan rakkauden hurman ja helvetin. Muistot vievät myös lapsuuden Itä-Lappiin, äidin, Kainuun papan ja murjussaan juopottelevan kala-Maijan luokse. Jo lapsena Kristiinalla oli tunne siitä, ettei hän sopinut muiden joukkoon, koska hän kuunteli kiviä ja näki unissaan Eeledin, joka eli kauan sitten.Eeled löytyy äitinsä vierestä metsästä, hän on metsänpentu, pieni sättärä, jonka silmät ovat mustat ja tuikkivat. Hänellä on hauskannäköiset vaatteet, kirjavia nauhoja ja kengät poronnahkanutukkaat. Eeled ottaa Kristiinaa kädestä. Hän on kuin ystävä, parempi kaveri kuin oikeat, päiväihmiset.Katja Kärjen kertomuksessa naisten sukupolvia yhdistää tunne siitä, että he ovat vääränlaisia. Menneiden polvien hiljaisiin huokauksiin ovat hautautuneina suru, häpeä ja hirvittävät teot. Asiat, joista ei puhuta, mutta jotka painavat ihmistä yhä alemmas – ellei pahan perinnöstä osaa päästää irti.