Hoitsuna halki Suomen kertoo kokemuspohjaisesti sairaanhoidon ja osin myös sosiaalityön muutoksista 70 vuoden ajalta. Kertojan kokemukset alkoivat 4-vuotiaana lastenkotilapsena ja ulottuvat 75-vuotiaaksi selkäleikkauspotilaaksi. Kirjailija koki nämä molemmat nahoissaan niin piiskan kuin kirurgipuukon kautta. Tänään sekä lastensuojelu että vanhustyö ovat suurina haasteina, kun ongelmat yritetään ratkaista rahalla sijoittamalla huostalapsia ja ikäihmisiä ammatillisiin hoitokoteihin. Kertoja-hoitsulle ovat kaikki ikäluokat tulleet vuosikymmenten mittaan tutuiksi hänen työssään itseään kehittävänä sairaanhoitajana ja vanhustyön käytännön monipuolisissa toimissa. Erikoislaatuiseksi tarinan tekee sekin, että tekijän värikkäät hoitotyökokemukset ovat kertyneet 20 paikkakunnalta halki Suomen, Rovaniemeltä Helsinkiin. Kirjoittaminen on ollut mielenkiintoista muistiterapiaa, ja korona-aika on entisestäänkin korostanut sairaanhoidon tärkeyttä. Muistelmista tuli puolivahingossa käytännön sairaanhoidon ja sosiaalityön historiaa. Kyseessä ei ole kuitenkaan hoitotieteellinen saati lääketieteellinen teos, vaan eloisa eletyn monimuotoisen elämän kuvaus sairaaloiden ja hoitolaitosten todellisuudesta ”hoitsun” näkökulmasta. Kirja kertoo sairaanhoidon valtavasta kehittymisestä hoitotyön tekijän kuvaamana ja miten hoitotyö on muuttunut yli puolen vuosisadan aikajänteellä. Hoitohenkilöstön työhönsä sitoutuneisuutta ja kehittämishalukkuutta ei yhteiskuntamme kuitenkaan missään määrin ole palkinnut.