Teepöydän kulhoissa on hillottua mesimarjaa, lakkaa, viinimarjaa ja vadelmaa sekä suurilla porsliinilautasilla mustia ja valkeita konvehteja, kasa sokeriryynejä, sitruuna- ja pomeranssitankoja ja paahdettuja manteleita. Uskoisitko, että kattaus on vuoden 1788 Oulusta? Eikö 1700-luvulla popsittukaan pelkkää porkkanaa? Suomalaisen ruoan historia on täynnä makoisia yllätyksiä ja tuttuja ruoka-aineita. Alussa oli suolakala, naurishaudikas ja kaali. Sittemmin suomalaiset ovat löytäneet spagetin, säilykeananaksen ja chilin sekä oppineet syömään puikoilla. Mitä tässä välissä tapahtui? Suomen ruokahistoria kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa – se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Se kertoo, kuinka sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä. Se kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, tieteellisistä ja teollisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.