Inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tähän havahtuvat Santeri ja Lea Pakkanen, isä ja tytär, joille omien sukulaisten kohtalot on arvoitus. Herää tarve tietää, ja alkaa matka. Se vie Jäämeren rannalle Jakutiaan, jonne karkotettiin isoäiti, ja siperialaiseen Gulag-vankileirikaupunkiin, jonne päätyi isoisä. Se johdattaa Venäjän Karjalaan, mihin hengissä selvinneet inkeriläiset pääsivät sodan jälkeen, ja Pietarin alueelle, missä inkeriläiskylien tilalla seisovat venäläislähiöt. Ja oliko paluumuutto lopulta paluu vai muutto? Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?