Vuonna 2017 naiset sekosivat. Nimen Me Too saanut liike alkoi elokuva-alan väärinkäytöksistä puhumisesta, mutta puhe levisi, laajeni, joidenkin mukaan lähti lapasesta. Mitäs ne naiset oikein nyt, kun ne noin puhuvat...? Tästä tärskystä alkaa Sinut on nähty. Uudessa teoksessaan Anu Silfverberg käsittelee selkeästi niitä sekavia ajatuksia ja haluja, jotka syntyvät kuvien, kuvastojen ja katseiden vaateista. Kehen pieni lapsi samastuu Kulkurin valssia katsoessaan? Mitä Dingo teki Suomelle, mikä oli ja on se valtava tarve väheksyä ja suorastaan halveksia nuoria tyttöjä läähättämässä Neumannia? Mikä siinä on, että naiset lukevat kaikkea, miehet lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja? Miten täällä ollaan? Silfverberg kirjoittaa samastumisesta samastuttavasti, vaikeasta lähestyttävästi. Sinut on nähty käsittelee ainakin liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa, ihanteita ja niihin sopimista, sukupuolta, feminismiä, ihmisen useimpia ikäkausia sekä yhteiskuntaa. Teos on lempeän kärjekäs katse yhteiskuntaan, josta voi tehdä paremman. Anu Silfverberg (s. 1974) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja yksi Long Play -julkaisun perustajista. Hänen esikoisromaaninsa oli Kung Po (Avain 2008), ja vuonna 2011 ilmestyivät novellikokoelma He eivät olleet eläimiä (Avain) sekä esseekokoelma Luonto pakastimessa (Teos). Hänen edellinen teoksensa oli Äitikortti (Teos 2013).