Suomalaisen olutkulttuurin kertomus alkaa 1990-luvulta - hetkestä, jolloin suurten valikoimien ravintolat nousivat keskiluokan suosioon ja pienpanimot lähtivät nousuun. Samalla päättyi yhden olutmerkin keskiolutbaarien ja tiukan kontrollin aika. Muutosta ajoivat väestön vaurastuminen, uudet kulutustottumukset ja trendit. Raittiusliike tuki aikanaan kieltolakia, nyt muutosta vaativat kuluttajat. Suhtautuminen olueen on vapaampaa ja myönteisempää kuin ikinä ennen. Olut on vuosituhansia vanha perinnejuoma. Kansanrunoutemme kertoo oluen synnystä ja huppeloitsemisesta sen voimin. Keskiajan ja uuden ajan alun lähteistä löytyy varmempaa historiallista tietoa, jotakin myös rahvaan tavoista nauttia oluensa. Olutta on nautittu puisista haarikoista, myöhemmin tinaisista ja lasisista tuopeista. Tärkeintä niin kodin kuin krouvinkin pöydässä on kuitenkin aina ollut seurustelu ja ilo. Nyt innokkaat maistelijat käyttävät pieniä pruuvilaseja samassa tarkoituksessa. Suuri osa oluesta juodaan Suomessa kotona työpäivän tai saunakäynnin jälkeen janoon. Juhlistamme oluella myös viikonloppua, juhlia ja kaveriporukan tapaamisia. Usein olut nautitaan olutravintolassa hyvässä seurassa. Oluen makua muokataan panimossa niin kuin aina ennenkin, mutta teollisena aikana laatu ja valikoima ovat parantuneet. Pienpanimot ovat nyt kirittäjiä ja edelläkävijöitä. Tutun vaalean lagerin lisäksi tarjolla on paljon maisteltavaa ja kokeiltavaa. Tietokirjailija Kalevi Leppänen (s. 1950) on toiminut koulutustehtävissä, Suomen Olutseuran toiminnanjohtajana ja ravintoloitsijana lohjalaisessa Opus K -oluthuoneessa.