- Haloo? Että mitä? - Antaisitteko dna-näytteenne? Tyrmistynyt hiljaisuus. Janne puristi käsi hikisenä puhelinta. - Miksi ihmeessä? hän sai lopulta kakaistua. - Saattaa olla, että olemme sisaruksia... Puhelimesta kuuluva ääni vaikutti omahyväiseltä. - Ei helvetissä! Kuka sellaista väittää? - Valitettavasti en voi paljastaa. - Sitten ei kuule tipu! mies lopetti vihaisesti puhelun, katkaisipa vielä virrankin. Janne katsoi kädessään olevaa puhelinta. Hän ei muistanut, miksi oli vihainen. Kuka oli soittanut ja miksi. Lähimuisti oli miltei mennyttä. Ellei hän kirjoittanut asioita heti ylös, ne katosivat jälkiä jättämättä. Vain outo levottomuus oli jäi, eikä se tuntunut mukavalta. Toistaiseksi hän oli pystynyt asumaan kotitalossa, kun sisarukset kävivät katsomassa perään, mutta kuinka kauan sitä jatkuisi. Loppu häämötti.