Lähes omaelämäkerrallisessa romaanissa kuvataan siirtokarjalaisen perheen pojan elämää 60-luvulta. Poika lähtee ortodoksiseen pappiseminaariin, vaikkei isä sitä pelkästään hyvänä asiana pidäkään. Kertomus sodanjälkeisen sukupolven nuoruusvuosista kuvaa suomalaista vähäpuheisuutta ja estyneisyyttäkin huumorinpilkahdusta unohtamatta.